Ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat inhimillinen, mutta myös kustannustehokas panostus.
Hyvinvointialueet kamppailevat nyt kovien säästöpaineiden alla. Siksi ensimmäisenä täytyy miettiä, että mihin meillä on varaa. Mielestäni hyvinvointialueen on kustannustehokkuuden sekä inhimillisen politiikan puolesta panostettava ennaltaehkäisevään työhön. Eli siihen että vaikkapa päihdetyössä apua on kattavasti ja matalalla kynnyksellä saatavilla, tai että perhetyössä voidaan jo varhaisessa vaiheessa auttaa arjen ongelmissa, ja siten välttyä moninkertaisilta lastensuojelun kustannuksilta.
Lähipalveluiden saatavuudesta on syytä pitää kiinni. On tietysti ymmärrettävää, että jotkin resurssi-intensiivisemmät palvelut esimerkiksi erikoissairaanhoidon parista löytyvät keskitetysti isommilta asemilta. Mutta perusterveydenhuollon saatavuus on asia, jossa nimenomaan sen kattavuus määrittää koko hoitoketjun tasoa. Jos terveydenhuollon vastaanottoja ei pystytä tarjoamaan riittävän läheltä, saattavat ihmiset jättää käyntinsä säästösyistä välistä. Liika keskittäminen myös uhkaa ruuhkauttaa terveyskeskukset, jolloin jonotusajat venyvät kohtuuttomiksi. Hoidon ja avun trajoaminen varhaisessa vaiheessa on myöskin ennaltaehkäisevää politiikkaa, jolla säästetään vakavammiksi kehittyvien sairauksien kuluista sekä inhimillisestä kärsimyksestä.