Nyt kovan vaalihuuman alla on ollut mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä siitä, millä tavoin kukin ehdokkaista on halukas kehittämään kuntansa ja alueensa ihmisten oloja.
Lähtökohta tietysti on, että jokainen ehdokas haluaa kaikille – tai lähes kaikille – vain parasta. Politiikasta tuleekin tässä kohtaa hyvin mielenkiintoista, sillä ajatukset tästä kaikkien parhaasta voivat erota suurestikin toisistaan.
Itselleni tärkein lähtökohta on, että politiikassa nostetaan etusijalle ne, joilla ei ole ääntä: luonto, eläimet, lapset sekä kaikki syrjäytyneet tai toimintakyvyltään lamaantuneet. Tämä ei tarkoita tiettyjen ryhmien ja intressien suosimista muiden kustannuksella, vaan heikommassa asemassa olevien tuomista samalle tasolle, aidosti yhdenvertaiseen asemaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan todellinen mittari on siinä, miten hyvin tai huonosti se kohtelee heikoimpiaan.
”Koulutuksesta ei leikata”
Lasten hyvinvointi ja kasvatus ovat asioita, joista yksikään puolue tai ehdokas ei ole valmis linjaamaan ääneen mitään niitä rajoittavaa. Silti hallitus tälläkin hetkellä heikentää lasten ja lapsiperheiden tukiverkostoa toiminnallaan – esimerkiksi leikkaamalla sosiaalihuollon välttämättömästä tuesta ja pahentamalla lapsikerheköyhyyttä.
Vaarana on, että jo ennestään uupuneet ja toimeentulon kanssa kamppailevat vanhemmat ajautuvat ongelmien kierteeseen, ja lastensuojelun toimenpiteiden kustannukset ampaisevat nousuun. Leikkaukset koulutuksesta pahentavat tätä yhtälöä vielä entisestään.
Lasten tulevaisuudesta leikkaaminen on lyhytnäköistä ja typerää politiikkaa. Leikkausten sijaan meidän on turvattava riittävät resurssit opetukseen ja opettajien työrauhaan, jotta lasten lukutaito ja oppimisen ilo saadaan säilytettyä parhaalla tasolla. Laadukas ja ilmainen koulutus on ollut keskeisin tekijä sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistamisessa yhteiskunnassamme.
Mahdollisuuksien (epä)tasa-arvo
Yleisesti voidaan todeta, että mahdollisuuksien tasa-arvoon ja sen toteutumiseen uskovat vain ne, joilla menee jo hyvin. En ajattele, että menestyneet ihmiset asennoituvat näin ilkeyttään. Sen sijaan näen, että etuoikeutetusta asemasta on vaikeaa aidosti tunnistaa heikommassa asemassa olevien ihmisten kohtaamia tasa-arvon ongelmia.
Itsellänikin on vaatinut paljon opettelemista tunnistaa ja ymmärtää esimerkiksi rasististen rakenteiden vaikutusta ihmisten työnhaun mahdollisuuksiin tai seksuaalivähemmistöjen kohtaamia vaikeuksia terveydenhuollon palveluiden parissa.
Nämä ovat asioita, jotka eivät suoraan vaikuta omiin mahdollisuuksiini. Minulle on kuitenkin täysin selvää, että tosiasiallinen mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole kaikille todellisuutta rakenteellisen ja asenteellisen epätasa-arvoisuuden takia ja se on väärin. Tämän sisäistäminen ja tahto parantaa tilannetta ei vaadi muuta kuin hiukkasen empatiaa, ja sitä voi onneksi omalta osaltaan aina harjoitella lisää!
Mahdollisuuksien tasa-arvo on höttöistä unelmaa, josta paasaamisella ei ole mitään mieltä, mikäli ei ole valmis toden teolla purkamaan rakenteellisia ongelmia sekä varallisuuden ennätyksellistä kasaantumista.
Mielekäs elämä ei synny ilman yhteistyötä
Mielestäni on ihan suotavaa, että ihmiset voivat (kohtuudella) tavoitella suurempia tuloja omalla riskinotollaan ja yrittämisellään. Jotta kaikilla olisi tosiasiassa edes mahdollisuudet tätä kokeilla, on yhteiskunnan tarjoaman tukiverkon kuitenkin oltava riittävän vankka, ettei kukaan jää epäonnistuessaan tyhjän päälle. Näkisin myös, että pelkän voitontavoittelun sijaan yrittämisessä ensisijaisena motiivina on mielekäs ja innostava tekeminen. Ja juuri siihen kaikilla tulisi olla mahdollisuus.
Jotta siis mahdollisuuksien tasa-arvosta voidaan edes yrittää haaveilla, on pohjalla oltava kaikille riittävän hyvinvoinnin ja perustulon takaava järjestelmä. Lisäksi on painotettava niin politiikassa, koulutuksessa kuin kasvatuksessa, että mielekäs elämä ei perustu yksinään pärjäämiselle, vaan yhteistyölle ja toisistamme välittämiselle. Nämä ovat myös asioita, joita itse aion kaikessa poliittisessa vaikuttamisessani edistää.
Mikäli haluat varmuuden siitä, että luonto ja lapset huomoidaan Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan päätöksenteossa, äänestä minua!